Korona muutti alunperin Puolaan suunnittelemani leijasurffimatkan Baltian kierrokseksi. Mutta Baltiasta löytyikin aivan huikeita paikkoja leijasurffaukseen, kierros oli siis onnistunut!
Suuntasin Haapsalun ja Pärnun kautta Latviaa kohti. Tuuli ei suosinut kummassakaan paikassa surffaria, mutta Pärnun surffirannan kävin katsastamassa. Silmään pisti kalliit ja ahtaat parkkipaikat, surffipäivä maksaa maltaita jos tulet autolla surffikeskuksen rantaan.
2018 kitekesän jälkeen päätin siirtyä pykälän verran etelämpään, eli ihmeelliseen ja eksoottiseen Albaniaan katsastamaan maan kitemestoja, ja muutenkin tutustumaan Albaniaan. Ja onhan siellä mestoja, ja onhan se eksoottinen maa... ;) Eikä leijasurffaus vaikuta olevan vielä kovin monien paikallisten harrastus. Ja niitä bunkkereita, niitä tosiaankin on... Jopa meren pohjassa voi kököttää bunkkeri, sekin tuli todistettua.
Aloin miettimään kevättalvella 2018 seuraavan kesän suunnitelmia jonnekin lämpöiseen paikkaan, suivaantuneena edellisestä todella surkeasta Suomen kesästä. Kroatia ja Montenegro olivat ykkösvaihtoehtoja, Montenegrossa Ulcinjissa edellisenä kesänä pääsin testaamaan yhtenä päivänä leijasurffausta vuokravälinein. Montenegro vei voiton, lähinnä paikan eksoottisuuden, todella hyvien surffirantojen, tuulivarmuuden sekä edullisen hintatason takia.